Money comes, but does it go?

Lueskelin tuossa viime viikonloppuna kuinka Venäjän keskuspankin johtaja Sergei Ignatjevin valitteli ja ihmetteli miksi pääoma häviää suuresta ja mahtavasta Venäjästä, mutta esimerkiksi Kiinassa liikenne on toiseen suuntaan. Hyvä Sergei, et ilmeisesti ole selvillä kuinka vaikeata rahan ulos saattaminen on Kiinasta eli voin nyt valoittaa asiaa ja saat minun puolestani benchmarkkaa ja jalkauttaa asian Äiti-Venäjälle. Ehkä tämä estäisi osaa vuosittaisesta 50 miljardin taalan pääomapaosta.

Jos työskentelisit (rehellisesti) Kiinassa, joudut luonnollisesti maksamaan tuloverosi Kiinan kansantasavallalle. Verrattuna kotimaasi verokarhun huokeaan 13 % tasaveroitukseen, joudut pulittamaan tuloistasi n. 30-40% tuloveroa Kiinan verokarhulle. Kiinan karhu ärähtää siis kovempaa kuin kotimaasi laupea veronalle, mutta olethan neuvotellut hyvän sopparin ulkomaan keikallesi joten нет проблем. Saatuasi ensimmäisen palkan Kiinan tilillesi, palaa mieleesi se asuntolaina, jonka jouduit ottamaan pientä, vaatimatonta 800 neliön majapaikkaasi varten Tverskaja kadun varrella. Lainan eräpäivä lähestyy ja lainatililläsi ei ole tarpeeksi ruplia annuiteettilainan tasaerää varten, joten päätät kävellä sisään Kiinan pankkisi lähikonttoriin, siirtää koko palkkasi Venjän tilille ja elää seuraavan kuukauden velaksi kultaisella Visakortillasi. 

Olet valinnut Kiinan pankiksisi maan isoimman pankin ICBC eli Kiinan teollisuuspankin. Astuessasi sisään ICBC:n lähikonttoriin, kohtaa sinua tietynlainen kaaos, kiinalainen härdellibordelli, hetken hämmästeltyäsi näet varauslippulappukoneen ja otat varausnumeron "money transactions"-osastolle. Vaivaisen 1½ tunnin tetriksen pelaamisen jälkeen numerosi vaihtuu ja kuin ihmeen kaupalla saat englantia puhuvan pankkivirkailijan kohdallesi. Mieleesi palaa vierailusi Pekingissä kultaisella 70-luvulla ja mietit niitä hyviä Neuvostoaikoja kun täällä sai palvelua helpommin venäjäksi kuin lontooksi..huokaat syvään. Ajatuksesi palaavat nykyhetkeen, kiroat nopeasti mielessäsi Jenkit ja kokomarkkinatalouden. 

Alat selittämään virkailijalle tilannettasi ja kuinka haluasit siirtää rahasi Venäjälle. Virkailijan ilme ei värähdäkkään kertomuksesi aikana, lopetettuasi hän kysyy passiasi henkilöllisyyden todistamiseksi, sen olet kaukaa viisaasti ottanut mukaan. Seuraavaksi hän kysyy tilikirjaasi, sekin sinulta löytyy povitaskustasi, samoin tiliiin sidottu UnionPay-automaattikorttisi. Alat selaamaan iPhoneasi, johon olet tallentanut tilinumerosi ja pankin BIC-koodin. Sinut keskeytetään kysymällä verotodistusta, mitä, mikä? Niin, verotodistus että olet maksanu verosi kyseisestä rahasummasta joka lepää tililläsi. Korotat hillitysti ääntäsi ja yrität selittää että tietenkin olet maksanut verosi, ja eikö verot normaalisti tarkisteta kalenterivuoden jälkeen. Virkailija kutsuu esimiehensä paikalle ja sinulle ilmoitetaan tylysti että ilman verotodistusta et saa siirtää juaniakaan pois maasta. Poistut pankista kiihtyneenä ja soitat toimistosihteerillesi joka toistaa pankkivirkailijan sanoman: ilman verotodistusta et voi siirtää rahaa ulkomaille. Kysyt seuravaaksi koska mahdollisesti saisit tämän verotodistuksen, sihteerisi vastaa että teoriassa aina kuukauden viiveellä eli tammikuun palkan verotodistuksen saisit maaliskuun alussa, mutta nyt kun on tämä kiinalainen uusivuosikin, niin todennäköisesti menee huhtikuulle. Et voi uskoa korviasi. Miten saat maksettua lainasi näinä parina-kolmena kuukautena, ei sinun poikamiesaikaiset säästöt riitä siihen + kaikkiin muihin laskuihisi jotka tulevat Venäjältä ja perhana kun piti mennä ostamaan Tatjanallekin se uusi CLS-Mese ennen lähtöä.. Päätät tehdä pikaisen soiton Vladimirille, jos vanha kamusi Putin voisi biffaa pari miljoonaa ruplaa näiksi alku kuukausiksi.

Maaliskuun lopulla sinulle tulee virallisen näköinen kirje josta et ymmärrä mitään muuta kuin nimesi ja viimeisen kohdan, jossa lukee ainoa englanninkielinen lause: "Thank you for your contribution to China´s flourishing and prosperity!". Lamppu päässäsi syttyy, tämän täytyy olla se paljon puhuttu verotodistus. Kiiruhdat innostuneesti uudemman kerran lähipankkikonttoriisi ja räväytät dramaattisesti tiskille passisi, tilikirjasi, pankkikorttisi ja verotodistuksesi. Virkailijan ilme ei värähdäkkään kun hän kysyy Venäjän pankkisi virallisia yhteystietoja, oleskelulupaa, korttelipoliisin rekisteröinti asiakirjaa, työnantajasi yrityslupaa ja kiinalaista työsopimusta. Et tiedä itkeä vai nauraako tilanteelle. Eli ymmärsitkö oikein ettet voi nytkään siirtää rahaa ilman näitä 9 eri dokumenttiä? Virkailija vastaa myöntävästi ja huomauttaa myös ystävällisesti että maksimi siirtosumma on tuon verotodistuksen ilmoittama summa eli vaikka tilillesi on jo tullut tammi-maaliskuun palkat, voit siirtää vain tammikuun palkan suuruisen summan ulkomaille. Poistut konttorista itkuraivaria pidätellen. Kotia päin kävellessäsi et voi lakata miettimästä kuinka komennuksesi viimeisten kuukausien palkat voi siirtää pois maasta..pitääkö sinun salakuljettaa ne käteisenä ja yrittää vaihtaa ne Moskovan pimeillä valuuttamarkkinoilla vai tulla varta vasten pari kuukautta kotiutumisen jälkeen siirtämään rahasi pois ja sulkemaan tilisi. Tähän et keksi muuta ratkaisua kuin tuhlata rahasi kalliiseen tuonti-vodkaan, kaviaariin ja näin tuhlaamalla kaikki säästöt, selviät tästä rahansiirto ongelmastasi.

1. Passi, 2. oleskelulupa, 3. verojen maksutodistus, 4. tilikirja, 5. pankkikortti, 6. yrityksen kiinalainen business license (liiketoimintalupa), 7. Kiinalainen työsopimus, 8. Korttelipoliisin rekisteröinti asiakirja, 9. kotimaan pankkisi viralliset yhteystiedot + tilisi tiedot.

Post Script

Viikon päästä palaat pankkikonttoriin nöyränä miehenä, peläten pahinta ja uutta käännytystä. Olet koonnyt kaikki asiakirjasi niin sanottuun rahansiirto-pussukkaan, jonka otat  varmoin ja rauhallisin ottein esille tiskillä. Ojennat sisällön virkailijalle, ja aivan kuin olisit nähnyt pienen hymyn häivähdyksen hänen kasvoillaa vai tuntuiko se vain siltä? Saat siirrettyä ensimmäisen kuun palkkasi ja poistut pankkikonttorista iloisesti hyräillen Kalinkaa.

Refugee Camp stories, part 2

Evakkoelämä jatkuu, olen lupaukseni mukaisesti käynyt päivittäin tarkastamassa tilanteen tällä pienemmällä rakennustyömaalla. Positiiviseksi yllätyksekseni siellä on ylipäätään tapahtunut jotain ja vielä melko ripeään tahtiin. Olen tässä naureskellut partaani (jonka kasvamisen alkamista vielä odotan…) että kerrankin on rakennusprojekti jossa on suorastaan liian nopeasti hommat hoituu. Olisin toivonut kyllä että asuntoa olisi kuivatettua kauemmin, mutta täällä maassa ei kuulemma ole moista termiä kuultukaan… Näillä korteilla pitää mennä mitä on käteen jaettu ja pyrkiä viemään tämä remontti läpi parhaalla mahdollisella tavalla.

Joka tapauksessa sunnuntaina suuntasin katsomaan huushollia ja tosissaan kaikki lattiamateriaali oli poistettu ja roudattu ulos talosta. Lämmittimet huusivat hoosiannaa ja yritin tutkailla mistä kosteus on tullut tai edelleen tulee. En keksinyt ratkaisua tähän ongelmaan mutta onnekseni kuitenkin sain todeta että nämä kosteat kohdat olivat suhteellisen pieniä (joitain neliöitä) ja näin silmämääräisesti ja ruuvarilla raaputtaen vaikutti että betonirakenteet eivät nyt ainakaan super-märkiä olleet. 

Suhteellisin levollisin mielin, iloisesti vihellellen, lähdin talsimaan keväisessä +15C lämpötilassa kohti Gubein kävelykatua joka sijaitsee noin puolen kilometrin päässä meidän asunnosta. Tällä noin 350 metrin pituisella ja erittäin leveällä kävelykadulla on lukuisia ravintoloita, kahviloita, butiikkeja, partureita jne. Keskellä virtaa astetta isompi "puro" kuin Kouvolan Manskilla. On mukava huomata kuinka paljon miellyttävän ja kutsuvan näköisiä kahviloita löytyy ihan lähettyviltä. Samoin ei tarvitse siellä kotipuolessa pelätä että täällä ei saisi mitään syötävää, sillä tarjontaa oli ihan länsimaisista loisto ravintoloista paikallisiin pikku snägäreihin. Kuten sanoin, sää oli mitä mainion mutta pienen harmaa pilven auringon eteen loi se tosi asia, että olin kävelemässä yksinäni ilman neiti E:n valloittavaa seuraa.  

Kävelin seuraavalle metropysäkille, josta jatkoin keskustan suuntaan yhdelle Shanghain monista shoppailukaduista, Huaihai (ei sentään huihai) roadille, joka alkaa idästäpäin tultaessa ranskalaisestakorttelista ja loppuu People´s Squarelle eli Shanghain ”keskustaan”. Katu oli täynnä kauppoja ja kauppakeskuksia, joihin en jaksanut mennä homehtumaan kauniin sään vallitessa. Jotenkin minusta tuntuu että nämä kaupat tulevat vielä tutuiksi...jos ei muuta niin luottokortilleni ainakin! Kävelin täältä evakko-majoitukseeni nauttien D-vitamiinin selkeästi piristävästä vaikutuksesta. Ilma oli poikkeuksellisen kirkas kuten kuvasta näkyy! 

Yllä olevassa kuvassa, jos oikein siristää silmiään näkyy tämän hetken Kiinan korkein rakennus, Shanghai World Financial Center, kavereitten kesken pullokorkin avaaja, joka kurkottaa kattonsa 492 metrin korkeuteen. Sen etupuolella näkyy rakenteilla oleva Aasian (olettaen ettei lähi-itää lasketa kuuluvaksi Aasiaan) korkein rakennus, Shanghai Tower, jonka pitäisi valmistuessaan ensi vuonna ylettyä peräti 632 metrin korkeuteen, nokittaen naapuri tönöt mennen tullen!Kuuleman mukaan tämän Shanghai Towerin taustalla ovat ikivanhat riidat Japanin kanssa sillä World Financial Towerin omistavat perhanan Japskit, HYI! 

Kaikki nämä pilvenpiirtäjät sijaitsevat uuden Pudongin puolella, niin sanotulla Pudongin erikoistalousalueelle. Tämä alue on noussut entisten riisipeltojen tilalle vain parissakymmenessä vuodessa, sillä erikoistalousoikeudet myönnettiin alueelle vuonna 1993. Rakentamisvauhdille vetää vertoja ainoastaan Dubai. Alueen rakennuksista on jo muodostunut Shanghain maamerkkejä ja tämä taivaanrannan siluetti lienee yksi kuvatuimmista koko kaupungissa. Löytyyhän tästä kuva meiltäkin! Itse en hirveästi pidä kyseisestä alueesta, sillä se on samalla lailla kolkko kuin Dubai, pelkkää uutta ja kiiltävää, ei mitään karakteeriä tai leikittelyä uuden ja vanhan välillä kuten muualla Shanghaissa.

Eilen maanantaina kävin katsastamassa töiden jälkeen jälleen ykkösprojektin tilanteen, onneksi olin unohtanut avaimet evakko-majoitukseeni eli sain lueskella rauhassa koko illan kun ajelin metrolla oikein koko rahan edestä (yli 2 tuntia). Onneks minulla oli matkaseuralaisenani joululahjaksi Eriikalta saamani Carlos Ruiz Zafón uusin romaani: Taivasten vanki. Kämpillä hommat olivat edenneet aikataulun mukaisesti eli lattiaan oli ruuvattu 16 mm lattiavanerit. Jälki oli siistiä, samoin työmaa ja asunnossa tuoksui miellyttävä tuore puu. Saas nähä onko tänään tiistaina jo aloitettu laminaatin iskemistä paikoilleen… 

Refugee Camp, back to square one

Aina kaikki ei mene kuin elokuvissa, ei edes Kiinan kansantasavallassa. Tähän astisesti kaikki on mennyt suhteellisen hyvin täällä suunnalla: työt alkaneet sujua, kämppä löytynyt, Eriika oli visiitillä, kevättä ilmassa. Perjantaina tuli pieni yllätys vastaan kun laminaatin korjaustöiden (jostain kohdista oli laminaatit pomppinu pois ponteistaan + "joustivat"), jotka oli sovittu tehtäväksi uuden vuoden jälkeen, lomassa  ilmeni että näissä jousto-kohdissa laminaatin alla oleva puupaneeli oli käytännössä täysin lahonnut. Onneksi olin halunnut jäädä kämpille varmuuden vuoksi katsomaan työtä ja valvomaan perusrakennusinsinöörimäisesti työnlaatua. Kun huomasin nämä mätäpaiseet, ilmoitin välittäjälle että nyt olisi parempi välittömästi soittaa omistajalle, sillä en missään nimessä hyväksy muuta vaihtoehtoa kuin lattian ja rakenteiden uusimisen, tai irtisanomme vuokrasopimuksen.

Parin tunnin päästä paikalle saapui kokonainen armaada kiinalaisia, omistaja-Rouva heidän mukanaan. Omistaja puhui hieman englantia joten esittäydyin heti alan asiantuntijaksi (enkä edes oikeastaan pahemmin valehdellut tai liioitellut). Minusti tuli heti ks ongelmien ja rakentamisen yleisguru jolta koko ajan kyseltiin mielipidettä. Siinä minä + yhdeksän kiinalaista ihmeteltiin ja kummasteltiin tilannetta (minä varsinkin osallistuin kovasti keskusteluun vahvalla mandariinikielen taidollani) ja lopputulemana päätimme repiä kaikki lattia auki, poistaa kaikki vanha rakenne, kuivata lattiat ja asentaa uudet alusrakenteet + laminaatin. Työt päätettiin potkaista käyntiin välittömästi eli seuraavana (lauantai) aamuna kello 8 reikäleipä. Minun tehtäväkseni jäi pakata kaikki meidän omaisuus keittiöön turvaan (siellä laattalattiat eli remppa ei yltäisi sinne asti), luovuttaa neljän aikaan toiset avaimet välittäjälle ja lähteä evakkoon (alustavasti) viikoksi. Soitinkin toimistosihteerillemme joka ystävällisesti varasi minulle huoneen tutusta ja turvallisesti Ladollista, josta olenkin kertonut aikaisemmin. Avukseni riensi suomalainen Kari, johon olen täällä Shanghaissa tutustunut. Yhdessä saimme pakattua kamat ennen määräaikaa ja hyvin ne vähäiset tavarat mahtuivat keittiöön + "kodinhoitohuone parvekkeelle".

Tämän jälkeen karautimme taksilla varamajoituspaikkaani, tällä Evakolla mukanaan yksi ainoa matkalaukku, täynnä toivoa paremmasta huomisesta...

Seuraava aamu alkoikin astetta paremmin eli kävelin mukavassa keväisessä +12 asteen auringon paisteessa Shanghain tämän hetken yhteen suosituimpaan aamiais/brunssi paikkaan nimeltään Mr. Pancake. Nimensä mukaisesti paikan erikoisuus tai se "juttu" on jenkkityyliset pannukakut ja vohvelit. Oma aamiaissettini, Mr. Pancake´s big breakfast combo, sisälsi paistettuja perunoita (erittäin maukkaita), pekonia (juuri oikean tasoinen rapeisuus), paistettua kananmunaa (hieman lisäsin suolaa, muuten ok), paistettua kinkkua (ihan ok), kalkkuna makkaran (aterian heikoin lenkki) ja tietenkin kaksi mojovaa pannukakkua ja vaahterasiirappia. Paikka ei pettänyt ja erityisesti pannukakut olivat todella hyviä. Valitettavasti siinä suuressa näläntunteessa en pystynyt muistaa ottaa valokuvaa annoksesta. Kyllä tuolla tuli mahatäyteen ja kun kukkarokin tyhjeni 5,50 euron verran, voi sanoa että en ihmettele että paikka on niin suosittu!

Aamupalan jälkeen suuntasin takaisin työmaalle eli Mandariini kaupunkiin. Siellä, pieneksi yllätyksekseni, oli laitettu tohinaksi ja koko iso asuinosa oli jo raivattu tyhjälksi, samoin meidän makkari ja paraikaa purettiin vierashuoneen lattiaa. Mukavan yllätyksen toi myös se että kosteusvauriot olivat loppujen lopuksi rajoittuneet juuri näihin edellisenä päivänä avattuihin kohtiin eli suurinosa lattiasta on ja oli ihan normaalissa, hyvässä kuivassa kunnossa. Se mistä kosteus/vesi on tullut lattialle on vielä mysteeri ja toivon todella että sitä ei koko ajan vuoda jostain sisään. Menen sunnuntaina uudestaan tutkimaan mestoja kunhan kaikki jäte on saatu vietyä pois huushollista.

 So stay tuned for more updates!

The Year of the Water Snake 2013

Hyvää uutta vuotta uudemman kerran, goodbye the year of the Water Dragon and hail to the glorious year of the Water Snake! Eli eilen 10.2.2013 oli kiinalaisen kalenterin mukainen uudenvuoden päivä. Kiinassa uudenvuoden analysointiin ja siihen liittyviin ennustuksiin suhtaudutaan astetta vakavammin kuin koti-Suomessa tai ylipäätään länsimaissa. Tosissaan nyt vuosi vaihtui vesi-lohikäärmeestä vesi-käärmeeksi. Tämä vesi ja käärmes -yhdistelmä liittyy kiinalaiseen kalenteriin, jossa eletään 60 vuoden sykleissä, nykyinen sykli alkoi hienona vuotena 1984. Jokainen vuosi määräytyy 12-eläinhahmon ja 5-elämän elementin pohjalta. Nämä eläimet ovat meille tai ainakin minulle tutuimpia, eli tässä esimerkiksi yksi sivusto josta voi tsekata mikä elukka itse on. Tämän lisäksi jokainen vuosi saa yhden elämän peruselementin tunnuksekseen eli nämä viisi elementtiä ovat metalli, tuli, vesi, puu ja maa. Itse olen puu-rotta ja Eriika on tuli-tiikeri.. turha varmaan sanoa kummalla on kovempi horoskooppimerkki-combo...

Tähän käärmeen vuoteen kuuluu se suurin uskomus, joka vaikuttaa liioittelematta miljoonien ihmisten pariutumiseen tässä maassa: näistä 12-eläimestä käärmettä pidetään kaikista heikoimpana sitkeyden ja kestävyyden saralla eli liitto ei tulisi kestämään, lisäksi jos käärmeksen vuonna menee naimisiin, tarkoittaa se että aviomies kuolee ennenaikaisesti -> Kaikista huonoin vuosi mennä kihloihin. Ja tämän asian tarkastutin asiantuntijalta eli määräävä tekijä on kihloihin meno vuosi, ei naimisiin meno vuosi. Heidi & Tuukka, you are in safe waters ;)

Kiinalaisen uudenvuoden viettäminen kietoutuu perheeseen eli monille työlaisille tämä on vuoden ainoa loma (riippuen työnantajasta; 1-4 viikkoa), jolloin porukka lampsii kasvukeskuksista takaisin kotiseudun rauhaan.  Tämä kulminoituu massiivisiin ruuhkiin moottoriteillä, kiskoilla ja ilmassa sekä esimerkiksi junalippujen hintojen kymmenkertaistumiseen. On siinä paikallisella VR:llä ahneudesta huolimatta kova tohina ja haastetta kerrakseen kun parin viikon aikana kyyditetään yli 200 miljoonaa pientä ja suurta kansalaista kaikkine miljoonine kapsäkkeineen takaisin kotiseudulle. Myös tällaiselle expatille tämä tarkoittaa mukavaa viikon lomaa, jonka me kaksi päätimme  viettää täällä uudessa koti-kaupungissamme.

Paikalliseen uuteenvuoteen kuuluu myös paljon muita traditioita joita en edes tiedä, mutta tärkeimpinä asioina lienee lahjojen antaminen ja ilotulitteiden paukutteleminen.
Lahjojen antaminen on iso bisnes täällä eli porukka ostelee kaiken maailman lahjakoreja, viin(a/i)pulloja ja erityisiä punaisia lahjakuoria oman siviili- ja työelämän sidosryhmille. Eli käytännössä kaikille pitäisi toimittaa jonkinsortin lahja, jolla pedataan itselleen hyvää tulevaa vuotta. Itse tykkään elää riskillä, enkä siis ostanut yhtään lahjaa, toisaalta omaksi saldoksi näin reilun kuukauden Kiinassa elämisen jälkeen tuli vaivaiset pari lahjusta ja yksi punainen kirjekuori.

Eli lahjuksista paljastui Kiinalaista vihreää teetä, kokonainen kana (rosvopata style cooked) ja kaksi pulloa maukasta "keltaista viiniä" eli paikallista yrttiviiniä, jota meidän uudenvuoden kemuissa/läksäreissä äijäporukalla maisteltiin.

Eriikakin sai punaisen kirjekuoren, tosin sen sisältö jäi meille arvoitukseksi...

Toinen Kiinalaisten sydäntä lähellä oleva uudenvuoden perinne tuntuu olevan yletön ilotulitteiden ampuminen ja paukuttelu. Tällä taivaalle ampumisella pyritään, taas kerran, turvaamaan menestyksekäs tuleva vuosi lepyttelemällä taivaan jumalia. Tyhmänä suomalaisena luulisi että jumalat pikimmiten suuttuisivat kun niitä yritetään hullunlailla ampua kaiken maailman välkkyvillä ja paukkuvilla ammuksilla..mutta toisaalta, mitäs me metsäkansalaiset asiasta tietäisimme, sillä täällä suunnalla maailmaa on ammuttu raketteja jo tuhansia vuosia ennenkuin meillä Suomessa edes oltiin kuultu ruudista.

"Yllättäen" täällä kommunistisessa Kiinassa ei ole Suomen poliisivaltion lailla säännöstelty rakettien myyntiä tahi ampumista eli viime viikkoina joka kadun kulmaan on noussut rakettipuoti ja paukuntaa on kuulunut silloin tällöin, kliimaksin keskittyessä Suomalaisen veljeskansan tavoin uudenvuoden aattoon. Mekin päätimme lepytellä jumalia oman pienen padan voimin, jonka laukaisimme taivaan tuuliin uuden vuoden vaihtuessa.

Vuoden vaihteen lähestyessä ympäröivän urbaanin ympäristön äänimaailman valtasi huumaava paukunta ja vihellys, korvani menivät lukkoon ja koko korttelin ilmanlaatu droppasi pohjalukemiin kun kadut täyttyivät savusta, ruudinkärystä ja punaisesta paperi schaissesta. Kyllä tämä meno, joka kuuleman mukaan on melko rauhallista tässä meidän alueella, laittoi miettimään paljon tässäkin maassa mahtaa tapahtua ilotulite-onnettomuuksia näinä parina viikkoina kun esimerkiksi turvalasit ovat täysi kummajainen ja pienet lapset pomppivat kuin riivatut paukkuvien patojen vieressä. Myös "papattimatto" on saanut uuden merkityksen täällä, sillä ne ovat helposti noin viisi metriä pitkiä ja papatit ovat tuommoisia tuplasti vanhojen "kinukkien" kokoisia pötköjä eli pauketta riittää!

Paukunta ei suinkaan loppunut puoleen yöhön vaan jatkui melko tasaisena läpi yön, kiihtyen taas n. aamuviiden aikaan ennen auringon nousua, jolloin joidenkin gurujen mukaan on otollisin hetki ampua raketteja jumalille sekä lähteä moikkaamaan suvun vahimpia. Kai tässä yhteiskunnassa on päädytty edes yhtenä päivänä vuodessa mennä vanhuksien ajan mukaan eli mennään moikkaamaan niitä kun he heräävät (aivan liian aikaisin) kukon laulun aikaan. Meille nukkuminen oli melko katkonaista, mutta kuitenkin tästäkin uudesta vuodesta selvittiin ja uusi vuosi tervehti meitä säihkyvällä auringon paisteella!

..Tosin sen me päätimme että ensi uudenvuoden me kyllä vietämme jossain kaukana Kiinalaisesta yhteiskunnasta.. :)

White New year´s eve morning

Tämän vuoden kiinalaisen uudenvuoden aaton aamu toi meille valkoisen yllätyksen. Täällä satoi lunta ja oli suorastaan kotoisan valkoista (ainakin Shanghain mittakaavassa)! Ohessa pari otosta partsilta:

Hurjasti on sää muuttunut kun vielä viime viikolla oli + 17C ja nyt snadisti pakkasen puolella. Ja eipä tämäkään lumi viihtynyt tätä päivää kauempaa maassa vaan suli pois. Kiinalaisesta uudesta vuodesta palaillaan asiaan hieman myöhemmin.

Shanghai Nest part. 1

Lauantai, toinen helmikuuta armon vuonna 2013, koitti vihdoin ja Finnairin lento AY57 laskeutui klo.8.00, vartin etuajassa, Shanghai Pudongin kansainväliselle lentokentälle. Yksi näistä 270 matkustajasta oli henkilö, jonka tuloa oli tullut odotettua viimeiset 624 tuntia, odottavan aika on pitkä mutta uudessa ympäristössä vieläkin pidempi. Onneksi kuitenkin noin 90 tuntia aikaisemmin olin päässyt muuttamaan uuteen Shanghain pesäpaikkaamme, Mandariini Cityyn. Neiti E pääsi ongelmitta maahan, laukku löytyi, samoin kentällä odottava poikaystävä (kutsutaan häntä Herra A:ksi). Neiti E:n yllätykseksi Herra A oli järjestänyt kotiin tai pesään kuljetuksen kentältä ja lauantai aamun vähäisessä liikenteessä tämä n. 40km matka sujui kolmeen varttiin, jota voitanee pitää erittäin hyvänä suorituksena Shanghain liikenneolosuhteissa. Kotipesään saavuttaessa Neiti E:tä kohtasi karunäky: pesä oli vuokrattu kalustettuna joka käytännössä tarkoitti jonkin tason huonekaluja ja esimerkiksi paikalliseen makuun menevää kivikovaa King size sänkyä, mutta esimerkiksi minkäänlaisia astioita, mattoja, pyyhkeitä ei kuulunut hintaan. Herra A oli elellyt viimeiset päivät poikamiesmäisesti kertakäyttöastioilla ja laina lakanoilla, mutta nyt asiat tulisivat muuttumaan. Reippaana noin 1½ tunnin yöunien jälkeen (Suomen aikaa viideltä aamulla) neiti E ja herra A suuntasivat Schuicheng Roadin metroasemalle ja ottivat suunnakseen lähi-Ikean. Tämä Ruotsin suurin perheyritys on myös laajentanut lonkeronsa tänne maailman suurimpaan kaupunkiin. Tällä hetkellä Shanghaissa on kaksi ruotsalaisia lihapullia ja laatukalusteita myyvää sini-keltaista kuutiota ja suunnitteilla on kaksi lisää.

Pariskunta pääsi perille Ruotsalaiseen sisustusparatiisiin ongelmitta ja tekivät naurettavan amatööri virheen heti alkuun: he lähtivät kiertämään kauppaa pelkällä yhdellä ainoalla keltaisella Ikea-kassilla. Alta aikayksikön kassi täyttyi kaikesta pienestä tarpeellisesta kulutustavarasta ja herra A lähti etsimään kärryjä. King Size –kärryt löytyivät ja nekin täyttyivät tämän 3½ tunnin maratoonin aikana (vertaisin myös tätä aikaa maratooniin eli suhteellisen rivakasti loppujen lopuksi täpötäydestä kuutiosta päästiin läpi). Harmittavasti tässä osto-kiimassa ei kumpikaan muistanut ottaa kuvaa tästä tavaravuoresta, joka käänsi liioittelematta kaikkien kanssa-shoppailijoiden päät. Hieman pariskuntaa mietitytti kuinka kaikki nämä kamat saataisiin vietyä kotiin, varsinkin kun mukaan tarttui 2 mattoa ja 180x200 cm Stolfjord-petari. Ongelmaan löytyi ratkaisu eli Kamprad tarjosi huokeaan asevelihintaan kotiin kuljetusta, joka tuntui päivän pelastukselta. Ostokset kuitattuaan kassalta liian isolla nipulla rämbylöitä (=RMB, Kiinan virallinen valuutta; Yuan on valuutan perusyksikkö) löysimme kotiinkuljetus jonon. Jonotettuamme hetken ja nautittuamme legendaarisia lihapullia, pääsimme varaamaan kotiin kuljetusta mutta aikaisin mahdollinen kuljetus olikin vasta maanantaina. Suunnitelma B otettiin käyttöön lennossa eli pyrimme ottamaan ”kaikki tarpeelliset” tavarat mukaan ja loput tulisivat sitten maanantaina. Näin vaapuimme kolmen sinisen Ikea kassin kanssa taksitolpalle ja hyvinhän ne kassit mahtuivat taksin paksiin. Päivän shoppailut eivät loppuneet vielä siihen, vaan vielä täydensimme pesäämme Carrefourista. Kaikkiaan on nostettava hattua kuinka hienosti neiti E jaksoi koko päivän riehua kaupoissa käytännössä ilman yöunia + kuinka hienosti neiti E omaksui uuden roolin täysipäiväisenä herra A:n pienen palkan tuhlaajana.

Kaikkiaan päivä oli mitä onnistunein ja pesämme alkoi jo tuntua astetta kotoisammalta kun neidin kädenjälki alkoi näkyä huushollissa. Kuten jo alkuviikosta ennustin, viikko oli tämän reissun paras (so far)!

Onnistuneen sisustusreissun jälkeen palkitsimme itsemme iltamaisemakuplivalla Hotel Indigon on the Bund' n katto lounge Barissa.