Eriikan vielä totutellessa Kiinalaiseen elämäntapaan Shanghaissa, päätimme käyttää hyväksemme paikallisen Dragon boat eli lohikäärmevene festivaalin matkaamalla Nousevan Auringonmaahan Japaniin. Näin ollen buukkasimmekin lennot kesäkuun alussa Sagaan eli Japanin eteläisimmälle saarelle Kyushuun. Tästä matkamme jatkuisi saaren eteläkärkeen Satsuma klaanin vanhoille huudeille Kagoshiman kaupunkiin. Kagoshima on saaren eteläisin kaupunki jossai asustelee "vain" reilu 600 000 ihmistä eli Japanin mittapuussa pieni kyläpahanen. Sieltä olisi tarkoitus kotimatkalla poiketa Kumamoton linnoituskaupungissa ennen kuin palaisimme Sagan kautta Shanghaihin.
Matkalle lähdettiin lauantaina aamuvarhain ja tarkoitus oli olla Japanissa jo ennen puoltapäivää, mutta pettymykseksemme lento olikin myöhässä. Noin tunti lähtöajan jälkeen lento hävisi kokonaan lähtevien listalta! Luonnollisesti mitään ilmoituksia ei tullut meidän lennon kohtalosta (tuntuu, että moni asia täällä hoidetaan näin). Lopulta kaksi ja puolituntia myöhemmin lento ilmestyi takaisin ja pääsimme lähtemään.
Pienenä sivu-knoppina kerrottakoon että männä viikolla oli juttu Shanghai Dailyssä (ainoa paikallinen sanomalehti josta minäkin ymmärrän jotain muuta kuin kuvat) Kiinan lentokenttien täsmällisyydestä eli keskiverroin kaikista maailman kentistä koneet nousevat ja laskeutuvat 70 % ajallaan, Helsinki-Vantaalla täsmällisyys on 88% luokkaa (yksi euroopan parhaista luvuista), Kiinan kenttien keskiarvo oli taasen alle 40 %, huonoin kenttä oli Peking ja toiseksi huonoin Shanghain pääkenttä Pudong, jonka koneista vain joka viides laskeutuu tai nousee ajallaan!
Perillä iski vastenkasvoja ensimmäinen (ja ainoa) kulttuurishokki eli kieli: yritin nostaa paikallisesta Otto-automaatista paikallista valuuttaa, mutta kaikki ohjeet olivat vain ja ainoastaan Japaniksi. Info tiskin nuoriherra sai jotenkin Lontooksi kerrottua etta yläkerrassa olisi jokin rahanvaihtopaikka, onneksi oli taskun pohjalle jäänet sen verran Kiinan remimbejä että saimme niillä ostettua bussiliput Sagan juna-asemalle.
Onneksi juna-asemalta löytyi ATM josta sai valittua englanninkielen ja junalippujen osto Kagoshimaan onnistui ongelmitta. Matka taittui Japanin kuuluisilla luotijunilla, joita ei voi muuta kuin suositella lämpimästi: 250km matka taittui 1,5tuntiin, penkit ovat turistiluokassakin leveät, mukavat ja jopa jalkatila tyydytti 184cm pitkän matkustajan tarpeet enemmän kuin hyvin, kyyti oli tasaista ja aikataulussa pysyttiin. Ainoa miinus matkoissa oli hintataso, joka kylläkin teki ison loven matkabudjettiimme. Jos Japanissa olisi pidempää, ehdottomasti pitäisi ostaa Japan Train Pass, jolla matkanteko ja budjetti pysyy huomattavasti kohtuullisimmissa raameissa. Jotta saatte konkreettista esimerkkia juna-hinnoista, edestakaset liput Saga-Kagoshima maksoi meilta kahdelta hieman alle 400 juuroa.
Paikalliselta ärrältä löysimme oikein Xylitol purkkaa, jota oli pakko ostaa.
Kagoshiman juna-aseman yhteyteen oli rakennettua komea kauppakeskus-hotelli kombinaation, jonka katolla komeili ihka aito maailman pyörä. Testi rundi tosin jäi seuraavalle kerralle.
Hotellille matka taittui ratikalla, joka sinänsä oli hauska kokemus eli ne olivat malliltaan vanhoja puurakenteisia sporia (tai ainakin paneloitu + puupenkit), joista sisään paukattiin keski- tai takaovista. Matka maksettiin poistuttaessa etuovista ja tämän matkasta taitetun vastikkeen otti vastaan koje, jonne rahat (kolikot/setelit tiputettiin) ja tarvittaessa makiina antoi vielä vaihtorahaa. Kätevää ja tehokasta, olisiko HKL:llä benchmarkkauksen paikka???
Illallistimme perinteisessä Japanilaisessa raflasssa, me tosin valitsimme lattialla istumisen sijaan normaalit penkit. Ruoka oli maukasta ja yllättävän edullista, kiitos heikon Jenin. Japanilaiseen ruokailuun kuuluu muualtakin Aasiasta tuttu tapa että tilataan useita annoksia, jotka jaetaan porukan kesken. Tällä kertaa masuihimme saimme pari-kolme vege annosta ja pari lihaa (teimme rookie mokan kun nälissämme tilasimme ihan liikaa ruokaa), juomaksi kuvassakin poustaileva jätti GT:t + vettä ja kaikki kustansi alle 30egeä. En voinut uskoa kun näin laskun loppsumman. Kaikkiaan Japani yllätti edullisuudellaan (poislukien junamatka) eli eläminen oli Shanghaihin verrattuna jopa edullista. En osaa sanoa johtuiko tämä siitä että olimme Japanin takapajulassa vai tästä Jenin heikosta arvostuksesta, emme kuitenkaan valittanut!
Kuten kaikki varmasti tietävat Japskit on tosi intohimoisia fiilisteliötä ja erityisesti puutarhissa tämä pienten yksityiskohtien viilaus on päässy valloilleen. Japanilaisen mielen mukainen täydellinen puutarha näkymä sisältää kolme elementtiä: vesi, vuori ja kivi. Tämä Satsuma klaanin pääjehun entinen kesämökki puutarhoineen (Sengan) oli siitä uniikki mesta koko Japanissa sillä nämä elementit olivat jo luonnon muovaamina paikalla (esim. Tokion ja Kioton puutarhoissa "vuoret" on itsetehtyjä). Puutarhaan oli merkattu useita katselukohtia, jossa kehotettiin tekemään 360-asteen rundi ja fiilistellä näitä elementtejä. Ja mehän pyörimme ja nautimme!
Kagoshiman ja koko Kuyshun saari on hyvin vuorista ja mäkistä. Aivan keskustan vieressä nousi Shiroyaman puisto josta avautui näkymät kaupunkiin ja lahden toisella puolella nousevaan, Japanin toisiksi korkeimpaan (ja aktiivisimpaan) tulivuoreen Sakurajimaan. Samassa puistossa sijaitsee ylväs loistohotelli Shiroyama Kanyo Hotel, jossa 60-luvulla Sean Conner majoittui filmatessaan alueella viidettä James Bond leffaan "Elät vain kahdesti". Raihnan Japani pätkät sijoittuvat juuri tälle alueelle Japanista.
Kagoshima oli täynnä pieni baareja, kahviloita, pubeja. Tässä olemme Pariisi kahvilassa, jota piti kaksi erityisen mukavaa paikallista neitokaista. Kahvila oli kirjaimellisesti kuin olohuone.
Kerran kun vieressä seisoa Japanin toiseksi korkein tulivuori, pitihän sinne lähteä käymään. Matka taittui paikallisliikenteen reittilautalla vartissa. Tarkoituksemme oli kävellä niin korkealla kuin mahdollista.
Sakurajiman tulivuori sijaitsi vuoteen 1914 asti omalla saarella, mutta kyseisen vuoden massiivinen purkaus täytti kartan oikeassa alakulmassa olevan niemen kohdan, jolloin saarelle syntyi luonnollinen reittiyhteys mantereelle. Viimeisin purkaus saarella on ollut 1950-luvulla jolloin saari laajeni useita satojametreja kohti Kagoshiman kaupunkia. Tulivuori koostuu kolmesta huipusta joista korkein ylettyy 1117 korkeuteen. Ilman erityislupaa ei pääse katselupaikkaa (Observation Point) korkeammalle eli vajaan 400m korkeuteen, sinne me kävelimme ja kaikkiaan matkaa tuli vajaat 20 km.
Sen verran oli suosittu vaelluspaikka että emme nähneet ketään muuta ihmisiä koko aikana... toisaalta
Yellow mountainsin jälkeen emme varsinaisesti pahastuneet asiasta.
Matkalla valloitin paikallisen laavamuodostelman.
Loppu matkasta bongasimme rantavedestä harppuuna-sukeltaja-kalastajan.
Kävelyn jälkeen jalat tykkäsivät nannaa kun ne laittoi palautumaan kuumaan lähteeseen.
Rankan vaelluspäivän jälkeen tutkimusmatkailija-Aaltonen palkittiin raikkaalla paikallisella oluella.
Illallakaan ei ollut tungosta keskustassa.
Marimekon kamaa myytiin monessa paikassa. Toinen hauska löytö oli kauppa nimeltään "Otan Tämän" ja kyseisen butiikin vaatemerkki oli nimeltään "Ihan Söpö"! Ilmeisesti ei Japanilaisten suomi-fanitus täysin tuulesta temmattua ole.
Kuten aluksi mainitsin koti-matkalla pysähdyimme päiväksi Kumamoton Linnoitus kaupunkiin. Kumamoton kaupunkin on linnoituksen lisäksi kuuluisa Kumamon nimisestä mustakarhu maskotistaan, jota on näkynyt jopa Shanghaissa asti. Tarkemmin en tiedä historiaa kaverille mutta joka paikassa se puski esiin, siinä hyvä esimerkki brändäyksestä!
Mekin ostimme matkamuistoksi Kumamon teekupin!
Ensimmäiseksi kuitenkin suuntasimme kaupungin eläintarhaan! Siellä oli aikamoinen kirja elukoita, varsinkin kissaeläimiä oli makuun kuin makuun, mutta erityisesti Giraffit ja Ronsut painuivat mieleemme.
Eihä Japanin reissu olisi mitään ilman sushia, onneksemme löysimme aivan mahtavan pienen sushi-ravintolan Kumamoton laitakaupungilta jossa jo astetta kokeneempi sushi-mestari taikoi neniemme edessa mitä maittavimmat sushi-setit. Hänen ystävällinen vaimonsa opetti samassa ravintolassa perinteistä Japanilaista kalligrafiaa lähiseudun asukkaille. Aivan mahtava paikka!
Kumamotossa sijaitsee myös paikallinen keisarin puutarha (tosin keinotekoisia "vuoria"), joissa chillailimme ja imimme itseemme tätä harmoniaa jotta jaksaisimme jälleen Shanghain kaaosta.
Pensaiden trimmaus kynsisaksilla käynnissä
Puistossa oli lähde joka lupasi onnea, menestystä ja pitkää ikää. Huom. kohtaus lavastettu.
Varsinainen linnoitus oli omassa jylhässä yksinäisyydessään todella vaikuttava, mutta kaikkiaan pieni pettymys sillä eihän siellä sitten ollut muuta kuin nämä linnat ja tornit. Tottakai oli tosi mielenkiintoista, näin rakennusinsinöörin silmin, katsoa kuinka paikalliset olivat rakenteet oikeastaan tosi korkeita ja komeita linnoja jo 500-600 vuotta sitten.
Samurai-Anttisan valmiina taistoon! HAI!
Tämän "Freshness Burger" ravintolan Smoking OK -mainos ei ihan auennut.. mutta selkeästi hauskaa se tupakointi ainakin on!
Viimeinen yö vietettiin perinteisessa Japanilaisessa majatalossa Ryokanissa.
Kotimatka sujui taas kerran luotijunalla ja minuutilleen aikataulussa, kaikkiaan Japani tai ainakin tämä Kuyshun saari jätti mitä mainioimman fiiliksen ja taas kerran päätimme että tänne on pakko vielä palata! Tai ehkä ensi kerralla pitää suunnata nokka esim. Kioton tai Tokion miljoonakaupunkeihin.
