Queuing in Yellow Mountains

Viikko sitten Shanghain tiimimme täydentyi määrällisesti tuplaantuen täyteen vahvuuteensa. Kuten tapana meillä on ollut, rankan lentomatkan jälkeen ei jääty laakereille makaamaan (vrt. allerkirjoittaneen 16h lepo Suomessa ennen Skotlanttin lentoa) vaan heti aamutuimaan suoritimme ripeän tehokkaasti matkalaukkujen tyhjentämisen, Starbucksin aamukahvien nauttimisen, ilmoittautumisen lähipoliisiin, viikonloppureissun tavaroiden pakkaamisen ja kuuden tunnin moottorimarssin Keltaisille Vuorille Anhuin maakuntaan.

Kyseessä siis oli projektin järjestämä kevät-viikonloppu-reissu yhdelle Kiinan kauneimmista ja tunnetuimmista vuoristoalueista (ja myös Itä-Kiinan korkeimmat nyppylät sijaitsevat siellä) eli Yellow Mountaisille. Perjantaina siis saavuimme hotellille ja ruokailimme nauttien paikallisia herkkuja, erityisesti erinäisiä tofu-ruokalajeja. Mahat tulivat täyteen ja väsyneille matkamiehille ja -naisille tuli uni silmään siirryttäessä takaisin huoneisiimme. 

Seuraavana aamuna heräsimme jo kukon laulun aikaan jotta olisimme hyvissä ajoin vuorilla, jonne ajoi majapaikastamme kolme varttia. Valitettavasti, varovaisen arvion mukaisesti, noin Suomen koko populaation verran pieniä ja äänekkäitä kiinalaisia oli heräänyt hieman ennen meitä ja pääsimmekin nauttimaan jonottamisen jalosta taidosta. Matkamme ensimmäinen vaihe, kondoli-hissin ala-asemalle kesti 2½ tuntia, mutta kondoliin hypätessämme jonottaminen unohtui sillä hetkellä upeiden maisemien hurmatessa koko porukan. 

Tällä kertaa jätän höpötykset vähemmälle ja annan kuvien puhua puolestaan:

Jopa Kiinassa rahalla pääsee kiipeämään vuorelle ilman ahertamista eli kantajien(!) avulla!

 Jade Peak eli Itä-Kiinan korkein huippu jo häämöttää (1860m)

Huipun valloittajat

 

Oli kyllä huikee paikka ja täysin erilainen Kiina kuin Shanghain alue, positiivisesti yllätti kyllä Keltaiset Vuoret ja jopa ilma oli raikasta kuin Koti-Suomessa.

Good Weekend Morning!

Ihminen on siitä hassu eläin, että vasta siinä vaiheessa kun joka päiväiseen elämään tulee rutiineita tai tapoja, alkaa se viihtymään tai tuntemaan itsensä kotoisaksi (uudessa) paikassa. Joissain paikoissa rutiinit tulevat tai pikemminkin syntyvät nopeammin kuin toisissa. Monet näistä rutiineista ovat suoria tai epäsuoria johdannaisia aikaisemmista tavoista, jotka vain saavat uuden toteutumismuodon. Itse olen huomannut että täällä kaukana Idässä, päivittäinen Hesarin lukeminen on muodostunut ensimmäiseksi "henkireikä" rutiiniksi eli sellaiseksi tavaksi josta ei haluaisi helpolla luopua. Kuten fiksuimmat jo varmasti arvaavat, Postimies Pete tai paremminki Postimies Wang ei kiikuta postilootaan päivittäistä uutisannosta koti-Suomesta vaan lukeminen tapahtuu nykyaikaisesti, vaikka ammatiltani olenkin non-technology engineer (vapaa suomennos: antiikki-insinööri aka. rakennusinsinööri), sähköisessä muodossa. Käytännössä lueskelen päivän lehteä joko kännykälläni tai läppärilläni työmatkan aikana. Vielä olen vastustanut trendikkään tabletin hommaamista, mutta jonkin sortin painostusta on alkanu olla havaittavissa... 

Huvittavinta on huomata, kuinka kaikki pienet tai ei-niin kiinnostavat jutut tulee nykyään antaumuksella luettua. Toinen, astetta ylväämpi, syy päivittäiseen sähköisten sivujen nuohoamiseen on se, että en haluaisi pudota aivan totaalisesti kärryiltä mitä Suomessa tapahtuu. Valitettavasti monista asiosta, jotka liittyvät perhe- tai kaveripiiriin, jää automaattisesti paitsioon tai näin ainakin minulle kävi Barcelonan vaihtovuoden aikana. Mutta näin lukemalla ja itseään sivistämällä, pitäisi suunnilleen tietää missä mennään kansallisella tasolla (olettaen että tähän valtakunnan ykköslehteen ja myös ykkös-yhteiskuntavaikuttajaan voinee myös tabloidi aikakaudella luottaa!).

Viikonloppuisin aamulehden (ei siis Aamulehden) lukemis-rituaali on noussut uusiin sfääreihin, sillä olen omaksunut tavan tehdä aamupalan (normaalisti puuroa, jugua, hedelmiä, kenties leipäpala, mehu + kahvi) ja ottaa se sänkyyn yhdessä "painotuoreen" tai pikemminkin koodaus-tuoreen HS:n kanssa. Tällöin lehden lukeminne kannesta kanteen on saanut aivan uusia ulottuvuuksia ja tapahtumaan saa helposti kulumaan 1½-2 tuntia! 

Rauhallinen aamiaistuokio on ollut minun viikonloppujen henkireikä, sitä on suorastaan jo odottanut työviikolla. Saas nähdä kuinka nämä aamurutiinit muokkautuvat, uusiutuvat tai pysyvätkö samoina kun Eriika muutta tänne jo parin kolmen päivän päästä! 

Sitä aikaa innolla odottean., 

nöyrä palvelijanne, 

Antti.

Back in Business

Nöyrimmät anteeksi pyyntöni rakkaat lukijat (olettaen että lukijoita on, muulloin anteeksi pyyteleminen on ajan haaskausta), sillä aikaa on kulunut hävyttömän paljon viime blogi päivityksestä: vettä virrannut Huangpu jokea pitkin mereen enemmän kuin laki sallii, ehkä pari kuollutta possua siinä samalla.

Joka tapauksessa minä, aina nöyrä palvelijanne, blogimaster Antti on palannu kotikulmilleen Shanghai Cityyn lomaltaan. Tällä välin onkin kerennyt sattua ja tapahtua vaikka mitä, loogisen ajattelun ammattilaisena (tai ainakin näin haluan itselleni uskotella) selkein tapa lienee käydä asiat a) aakkosjärjestyksessä b) aikajärjestestyksessä; kaksi vaihtoehtoa: 1. vanhemmasta uusimpaan tahi 2. uusimmasta vanhimaan.Vaihtoehto C, epäinsinöörimäisin kaikista vaihtoehdoista ja näin ollen mieltä järisyttävin tapa käsitellä menneitä  42 päivää on satunnaisjärjestys, jolloin aivojen satunnaisgeneraattori arpoo asiat siihen järjestykseen kun asiat mieleen tulevat. 

Näin loman jälkeisissä virkeys-puuskissani, päätän haastaa itseni ja ennenkaikkea teidät eli valitsen vaihtoehto C:n. Huom, tämä ei ole mikään tärkeys ranking, pelkkää sattuman kauppaa. Huom 2, valitettavasti joudutte pärjäämään ilman valokuvia, sillä kamera on vasta matkalla Shangahihin.

Eriikan valmistujaiset 26.-27.4.2013

Toinen päähenkilömme, arvoisa blogimaIsteri Eriika (jonka kirjoituksista tulevaisuudessa pääsette nautiskelemaan), valmistui Kauppatieteiden Maisteriksi perjantaina 26.4.2013. Häntä voi nykyään KTM:n nimikkeen lisäksi kutsua arvonimellä ekonomi. Viralliset juhlallisuudet pidettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston Viipuri-salissa, jossa vasta valmistuneille jaettiin viralliset todistukset urheasta suorituksesta korkeakoulutuksen saralla. Samalla serkkuni Ulla valmistui, onnittelut myös hänelle. Seuraavana päivänä Maisteri Karhumäki  piti virallisen vastaanoton vanhempiensa lukaalissa sukulaisten ja lähimpien ystävien kunnioittaessa tilannetta läsnäolollaan. Illalla Karjopolun asunnollamme jatkui kaveriporukalla valmistumisen juhlistaminen yhdistettynä Ekonomi Karhumäen läksäreihin. Kaikkiaan molemmat päivät olivat erityisen mukavia ja taisi itse sankaritarkin viihtyä. 

Heidin ja Tuukan häät 20.4.2013

Tämä asia ei sinänsä liity millään tasolla Shanghaihin mutta joka tapauksessa siskoni Heidi souti avioiliiton satamaan kihlattunsa Tuukan kanssa. Kemut olivat oikein mukavat ja nähtiinpä tanssilattialla todellisia harvinaisuuksia (kuuleman mukaan ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun). Kuten jo jotkut paikalla olleista jo tietävät, päätin vanhemman ja näin ollen huomattavasti viisamman sisaruksen roolissa kertoa erään hassun-hauskan totuuden avioliitosta tai naisen roolista. Tämä on siis vanha (ja näin ollen epäilemättä moneen kertaan todeksi todettu) kiinalainen sanonta naisen elämästä:

"Nainen on elämänsä aikana kolme kertaa orjana: ensimmäisen kerran isälleen, seuraavaksi aviomiehelleen ja kolmanneksi vanhimmalle pojalleen."

Onnea Heidi siis toisen orjuusvaiheen alkamisesta.

Skotlanti 13.-17.4.2013

Tämäkään ei sinänsä liity Shanghaihin, mutta pääsempä kehumaan eli kävimme heti loman aluksi visiitillä tuossa tuulen ja sateen maassa. Kerkeisin olla koti-Suomessa huimat 14 tuntia ennenkuin matka jatkui Frankfurtin kautta Aberdeeniin, jossa rakkaat ystävämme Linda & Jussi olivatkin meitä vastassa. Sanottakoon että olo oli hieman epätodellinen kun lentokentältä suuntasimme n. 15 mailia etelään Dunnotal linnaan. Autosta ulospäästyämme eteemme avautui mitä jylhin rannikko näkymä yhdistettynä tähän makeaan, osittain raunioituneeseen, linnaan. Tunnelman epätodellisuus lisääntyi kun hetken päästä alkoi kuulua säkkipillin soittoa. Epäilen edelleen että Jussi ja Linda olivat palkanneet jostain kulmakuppilasta kyseisen heebon puhaltelemaan mättällee. Jokunen kuva reissusta löytyy Lindan ja Jussin blogista. Kaikkiaan Skotlanti teki suuren vaikutuksen jylhillä maisemillaan ja kyllä jäi sellainen kutina että sinne haluaisi palata uudemman kerran.

Uunituore Prinsessa Karhumäki 27.4.2013

Blogi maisterista tuli tuplatäti valmistujaispäivänään, oikein paljon onnea ja jaksamista tuoreille vanhemmille. Aihe liittynee Shanghaihin ja meidän elämäämme siinä että Eriikan Shanghain menolippu siirrettiin parilla viikolla suunnittelusta jotta hän varmuudella näkisi tulevan serkkunsa. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.

Eriikan muutto Shanghaihin 10.5.2013

Ensi viikolla, perjantaina 10.5.2013 parempi puoliskoni, tuore KTM (arvonimeltään ekonomi) muuttaa Shanghain pesäämme. Tätä hetkeä on tullut odottetua vaivaiset 118 päivää, mkä liioittelematta on monesti tuntunut pieneltä ikuisuudelta. Neiti E jatkaa allekirjoittaneen viitoittamalla rivakalla reissuun lähtemisen perinteellä (luonnollisesti nokittaen minut), sillä n. 5h Shanghaihin laskeutumisen jälkeen lähdemme Keltaiseen vuoristoon (Yellow Mountains) viikonloppu matkalle työporukan kanssa. Odotukset on ladattu melko korkealle, sillä paikalliset ovat mainostaneet paikkaa vanhalla kiinalaisella sanonnalle: "Jos maailmassa olisi yksi vuoristo missä käydä elämänsä aikana, se on Keltainen vuoristo." Jokainen voi tehdä omat johtopäätökset näiden vanhojen kiinalaisten sanontojen toden mukaisuudesta tai painoarvosta (vertaa naisen elämä-sanonta). 

Joka tapauaksessa tästä aiheesta lisää matkan jälkeen, ohessa pari mainoskuvaa. 

Hong Kongin reissu 4.-7.4.2013

Huhtikuun alussa ei meillä Kiinassa vietetä pääsiäistä (ensimmäinen pääsiäinen ikinä (?) ilman ainuttakaan suklaamunaa) mutta 4.-5. päivä on Tomb sweeping holiday, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa että ihmiset palaavat kotikulmilleen putsaamaan sukuhautoja ja näin myös kunniottamaan menneitä sukupolvia. Itselläni ei moista talkoo nakkia ollut eli päätin käyttää pitkän viikonlopun hyödykseni ja kävin pikavisiitillä Honkkareissa (en siis siinä lähi krääsä kaupassa, vaan tässä entisessä Ison-Britannien alusmaassa). Lento Shanghaista kestää kiitettävät 2½ tuntia eli jos sitä haluaa suhteuttaa Suomen mittakaavaan, saman ajan kuin Helsinki-Frankfurt. Hong Kong teki vaikutuksen (jälleen) allekirjoittaneeseen (aivan kuten jo vuonna 1997) ja aika kului kaupungilla tepastellen, puistoissa istuskellen, kauppakeskuksissa laahustaen ja yleisesti ottaen vain nauttien länsimaisemmasta ilmapiiristä (verrattuna Shanghaihin). Aika kului mukavasti tai niin mukavasti kuin yksin vieraassa suurkaupungissa voi mennä. 

Pari asiaa/huomioita kaupungista:

• Yllätyksekseni kaikki tuntuivat puhuvan englantia (vastoin kuin Shanghaissa)
• Metro käyttäytyminen oli sivistyneempää = eurooppalaista eli sisään tulevat odottivat nätisti kun kaikki haluavat ovat tulleet ulos.
• Selkeästi trooppisempi ilmasto ja kasvisto kuin Shanghaissa
• Vuonna -97 paikka vilisi Rolsseja ja silloin puhuttiin että Hongkongin saarella on maailman suurin Rolls Royce tiheys; nyt ovat trendit selkeästi muuttuneet tai Rollssi kuskit viettivät haudan putsaus juhlaa muualla, sillä koko aikana näin vain pari kyseistä vehjettä.

Olen varma että tänne tulemme palaamaan Eriikan kanssa tänne.

Tässäpä näitä ensimmäiseksi mieleeni tulleita asioita, päivittelen kuvia myöhemmin.