Ihminen on siitä hassu eläin, että vasta siinä vaiheessa kun joka päiväiseen elämään tulee rutiineita tai tapoja, alkaa se viihtymään tai tuntemaan itsensä kotoisaksi (uudessa) paikassa. Joissain paikoissa rutiinit tulevat tai pikemminkin syntyvät nopeammin kuin toisissa. Monet näistä rutiineista ovat suoria tai epäsuoria johdannaisia aikaisemmista tavoista, jotka vain saavat uuden toteutumismuodon. Itse olen huomannut että täällä kaukana Idässä, päivittäinen Hesarin lukeminen on muodostunut ensimmäiseksi "henkireikä" rutiiniksi eli sellaiseksi tavaksi josta ei haluaisi helpolla luopua. Kuten fiksuimmat jo varmasti arvaavat, Postimies Pete tai paremminki Postimies Wang ei kiikuta postilootaan päivittäistä uutisannosta koti-Suomesta vaan lukeminen tapahtuu nykyaikaisesti, vaikka ammatiltani olenkin non-technology engineer (vapaa suomennos: antiikki-insinööri aka. rakennusinsinööri), sähköisessä muodossa. Käytännössä lueskelen päivän lehteä joko kännykälläni tai läppärilläni työmatkan aikana. Vielä olen vastustanut trendikkään tabletin hommaamista, mutta jonkin sortin painostusta on alkanu olla havaittavissa...
Huvittavinta on huomata, kuinka kaikki pienet tai ei-niin kiinnostavat jutut tulee nykyään antaumuksella luettua. Toinen, astetta ylväämpi, syy päivittäiseen sähköisten sivujen nuohoamiseen on se, että en haluaisi pudota aivan totaalisesti kärryiltä mitä Suomessa tapahtuu. Valitettavasti monista asiosta, jotka liittyvät perhe- tai kaveripiiriin, jää automaattisesti paitsioon tai näin ainakin minulle kävi Barcelonan vaihtovuoden aikana. Mutta näin lukemalla ja itseään sivistämällä, pitäisi suunnilleen tietää missä mennään kansallisella tasolla (olettaen että tähän valtakunnan ykköslehteen ja myös ykkös-yhteiskuntavaikuttajaan voinee myös tabloidi aikakaudella luottaa!).
Viikonloppuisin aamulehden (ei siis Aamulehden) lukemis-rituaali on noussut uusiin sfääreihin, sillä olen omaksunut tavan tehdä aamupalan (normaalisti puuroa, jugua, hedelmiä, kenties leipäpala, mehu + kahvi) ja ottaa se sänkyyn yhdessä "painotuoreen" tai pikemminkin koodaus-tuoreen HS:n kanssa. Tällöin lehden lukeminne kannesta kanteen on saanut aivan uusia ulottuvuuksia ja tapahtumaan saa helposti kulumaan 1½-2 tuntia!
Rauhallinen aamiaistuokio on ollut minun viikonloppujen henkireikä, sitä on suorastaan jo odottanut työviikolla. Saas nähdä kuinka nämä aamurutiinit muokkautuvat, uusiutuvat tai pysyvätkö samoina kun Eriika muutta tänne jo parin kolmen päivän päästä!
Sitä aikaa innolla odottean.,
nöyrä palvelijanne,
Antti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti