Tribute to breakfast cheeseburger

So long Delight Pacific Suites Ladoll -service apartment, so long your tasty breakfast basket, so long dear tasty cheeseburger.

Hyvä, yleisön suoranaiseen kulttimaineeseen noussut, aamupalakorin juutohamppari, tämä kirjoitus on omistettu sinulle.

Joka aamu sinut nähdessäni, en voinut olla miettimättä kuin "miksi"... oi´ miksi? Oi´ miksi sinä olet taas täällä, samassa asussa, samalla sisällöllä, yhtä värittömänä, yhtä mauttomana.

Oi´ miksi?

Kerran sinua hairahduin maistamaan, se oli kaksi puraisua yhdellä: se ensimmäinen, se viimeinen.

Oi´ miksi?

En olettanut sinulta paljoa, mutta en saanut sitä vähääkään.

Oi´miksi?

Silti tänä aamuna kun sinä et ollutkaan minua odottamassa, en mahtanut mitään tunteelleni joka tavallaan kaipasi sinua.

Oi´ miksi?

7-Eleven cheeseburger, always in my mind, always in my soul!

Peace out!

First night in Mandarine City

Tiistaina pääsin vihdoin muuttamaan Mandarine Cityn rakennus numero 42:n asuntoon 302. Siellä oli  pieneksi yllätyksekseni suoritettu vaatimani suursiivous: laattalattiat kiilsivät, pölyt oli pyyhitty, kaikki pahvilaatikot viety pois, ikkunat oli pesty, kylpyamme oli (jälleen) valkoinen ja keittiökin näytti jopa suomalaisen mittapuun mukaisesti siistiltä. Pettymyksekseni  (hehkuttamani) super-vessaa ei oltu raaskittu korjata (kuulemma tulisi liian kalliiksi), eli nyt pitää tyytyä pelkkään renkaan 3-taso lämmitykseen (ei siis pesu, puhallus, kahvinkeitto yms lisätoimintoja; BTW Honda Civicissa vain 2-portainen istuimen  lämmitys, mitä tämä kertoo  meidän wc renkaasta tai Civicista?!). 

Tottakai pieniä fiksauksia oli vielä tekemättä mutta ne luvattiin tehdä nopealla aikataululla ja täten suostuin vastaanottamaan asunnon. Juuri kun agentti oli lähdössä pois ja oli avainten luovutuksen aika, hän alkoi hirveästi höpöttämään jotain kiinaksi. Myös meidän sihteeri joka oli apunani, selkeästi kiihtyi ja siinä hetken ihmettelin että mikäs ihme tässä nyt on ongelmana. Kohta selvisi että alakerran oven avaimia hallinnoi "taloyhtiö" eli tämä compound ja heiltä pitäisi erikseen hakea tätä ala-avainta ja siihen hakemukseen taas tarvitaan vuokraajan allekirjoitus eli tässä tapauksessa minun pomoni nimmari (kun asunto vuokrataan firman nimiin). Siinä sitten jo luulin että pitää mennä vielä takaisin hotelliin mutta sitten asia selvitettiin niin että sain kiinaksi kirjoitetun lapun, jota piti näyttää aina vartijoille, jotka sitten tulivat avaamaan oven minulle. Niin tämä aluehan on aidattu korkealla muurilla ja sisään pääsee vain kolmesta vartioidusta portista, lisäksi alueella pyörii 24/7 vartijoita sähkömopoillaan turvaamassa meidän (rikkaiden ja etuoikeutettujen) asukkaiden elämää. Hieman tämä asia ihmetytti ettei muka kenellekkään ollut tullut tämä alaoven avain-asia mieleen aikaisemmin...Joka tapauksessa illan aikana kävin kaupassa sekä testaamassa klubitalon punttisalia ja hyvin tuo lappu toimi. Klubitalossa (kuvassa) yritin etsiä mainoksissa mainittua saunaa (tai epäilen "sanna":n tarkoittavan saunaa) mutta en kyllä löytänyt muutakuin maininnan "sanna 3rd floor" alakerran ilmoitustaululla, mutta kolmanteen kerrokseen mentäessä en löytänyt mitään saunaan viittaavaa. Pitänee käydä kysymässä joku päivä asiaa tarkemmin. Joka tapauksessa klubitalolla on peräti kolme ravintolaa joissa näytti olevan melko paljon porukkaa tiistai-iltana, ilmeisesti ruoka on siis kelvollista eli pitänee käydä testaamassa ne (ehkä tässä parissa vuodessa kerkiää..). Tarjolla olisi kiinalaista ruokaa, Sisilialainen ravintola sekä Japanilainen teppanyaki steak house. Lisäksi löytyy kahvila, viinikauppa(!) sekä yleiskauppa missä nopealla silmäyksellä näyttäisi olevan "melkein mitä vain ja mitä ei ole, sitä et tarvitse". 

Illan hämärtyessä alkoi tuntua hieman kolealta asunnossa ja aloin näppäilemään ilmalämpöpumppujen kaukosäätimiä, eli täällä lämmitys ja viilennys tapahtuu Suomessakin hyvin tutuilla ilmalämpöpumpuilla joita tässä kämpässä on  kolme kappaletta: isoin yksikkö olohuoneessa (kuvassa iso mötikkä oikeassa takanurkassa) ja lisäksi pienemmät yksiköt molemmissa makkareissa. Eipä asia niin yksinkertaista ollu että senkus painat päälle ja säädät asteet kohalleen and that´s it (luonnollisesti kaikki näppäimet ja tekstit kiinaksi). Liioittelematta puolen tunnin kokeilun jälkeen löytyi oikea kombinaatio ja lämmintä ilmaa alkoi tulla olkkariin. Sitten vain yritin "lukea" mitä kiinalaisia merkkejä nyt paloi näytöllä ja löytää samanlaisia merkkejä makkarin kaukosäätimestä. No ainakaan minun kiinan kielioppini mukaan samanlaisia kuvioita ei löytynyt.. kokeilemalla taas löytyi lämmin ilma -valinta. 

Ensimmäisenä iltana tein muitakin huomioita joita en ollut osannut miettiä/ajatella tutustumiskäynneillä: vessassa ei ole minkäänlaisia kaappeja tai säilytysastioita. Eli pitänee jostain Ikeasta tms katsoa jos jotain löytyisi niille tuhannella ja kahdelle purkille ja purnukalle. Toinen huomio, jonka ilallla/aamulla havaitsin oli että yksinkertaiset lasit ikkunoissa, eivät ole ainoastaan huonot energiataloudellisesti syistä mutta erityisesti ääneneristyksen kannalta. Yöllä heräsin kissan mourintaan (kevättä rinnassa?), aamulla lintujen visertämiseen tai lähinnä se muistutti vääpelimäistä falsettihuutamista. Tästä tuli mieleeni että jos joskus on ostamassa asuntoa, ei olisi  hullumpi idea oikeasti nukkua/asua siellä yhtä vuorokautta. Tällöin kuulisi, näkisi, tuntisi monia muita asioita joita ei pelkillä näyttökäynneillä edes pystyisi huomiomaan. 

Joka tapauksessa seuraava aamu koitti, katto eikä taivas ollut tippunut päälle eli sinänsä yötä voinee pitää onnistuneena. Seuraavana päivänä yllätyin positiivisesti sillä hommat meni niinkuin elokuvissa: paikalle tuli nettimies ja netti alkoikin pelittämään sekä luvatusti tuli myös sähkäri fiksaamaan kylppärin valaistuksen kondikseen. Lisäksi sain tuon alakerran avaimen!

Kuten jo aikaisemmin sanoin, tästä tulee hyvä viikko! 

Another week in Paradise(?)

Niin se aika kuluu: kolme viikkoa täällä ja neljäs viikko lähdössä. Uusi viikko ja samat kujeet. Tai tällä viikolla taitaa kyllä olla sanonnan mukaisesti uudet kujeet, sillä on jotain uuttakin tiedossa kun tiistaina pitäisi päästä muuttamaan uuteen Shanghain kotiin ja lisäksi tulevana lauantaina, heti aamutuimaan, olisi tulossa eräs special guest eli blogin toinen pääosan esittäjä. Eriika on tosin tulossa "vain" lomalle, mutta eiköhän hänkin uskaltaudu avaamaan sanallista arkkuaan tälle sivustolle.

Viikonloppu sujui oikein mukavissa merkeissä, tosin liian nopeasti (kuten aina). Perjantaina kävin Shanghain Suomalaisten joka kuukausittaisessa tapaamisessa Shanghain vanhimmassa Irkkupubissa O´Malleys´sä. Tapaaminen oli...niin hyvässä kuin pahassakin, perisuomalainen. Eli pääsi ihan suomi-yökerho/pubi fiiliksiin kun paikalla oli pakolliset pari ennemmän ja vähemmän ärsyttävää känni ördääjää, joista toinen sankari pääsi jopa painin makuun ennen puolta yötä, allekirjoittaneen poistuessa taka vasemmalle (=kämpille nukkumaan). Voi sitä myötähäpeän ja ylpeyden määrää, minkä koin kun seurasin tätä sankarin heilumista... Oli siellä ihan mukavaakin sakkia, vaikka selkeästi sinne oli muodostunut omat piirit joissa porukka istui. Plussana suomalaiset saivat "VIP rannekkeen" jolla esim. olut halpeni puoleen hintaan. Tulipa pitkästä aikaa juotua yksi Guinness ja Hoegaarden, maistui! Myös huomioni kiinnittyi kuinka miesvaltaista, ainakin tämän tapaamisen, porukka oli. Tästä voisi helposti päätellä että "keskiverto Shanghain suomalainen" on noin 50-vuotias Pekka tai Kari, joka on ollut reissu hommissa kymmeniä vuosia, ehkä jopa koko työuransa. Hänen harrastuksiinsa kuuluu rasistiset vitsit, dokaaminen ja tupakointi. Röökaaminen onkin yhtä juhlaa täällä Kiinassa kun aski maksaa pari euroa ja tuprutella saa kirjaimellisesti missä vain, vähän niin kuin ennen vanhaan (muistatttehan, silloin hyvinä aikoina), Suomessa! Itsellenikin muistuivat mieleen kyseiset "good-old-times": voikun olin jo melkein kerennyt unohtaa tuon tutun ja turvallisen röökin katkun joka takertuu hiuksiin, ihoon ja vaatteisiin noin puolessa sekunnin. Mulla on vahvistamaton teoria, että röökin haju aistii ne henkilöt jotka ei polta ja hyökkää heidän kimppuunsa heti, kun astuu sisään johonkin samaan tilaan katkun kanssa. Kaipa tässä on yksi asia, mistä ei ole osannut olla kiitollinen EU:lle ja Suomelle....

Kämpille takaisin pääsy tuotti osittaisia fläsäreitä Koti-Suomesta, nimittäin taksin saamisen vaikeuden merkeissä. Täällähän normaalisti noita punaisia kuljetuspalveluntuottajia on enemmän kuin laki sallii. Katukuva täyttyy takseista ja tähän asti taksin on saanut samantien, kunhan on mennyt kadulle seisomaan ja heilauttanut kättään eli ns. buyer' s  market. Perjantaina puolen yön aikaan tilanne oli muuttunut päälaelleen eli kysynnän lait olivat tehneet härän volttia: Kadulla oli kymmeniä ihmisiä heiluttelemassa sadoille ohi ajaville takseille, jotka kaikki olivat jo varattuja. Yhtäkkiä taksiyrittäjästä oli tullut kadun valtias, king of the Never Sleeping City (välihuomautus: MYÖS Shanghaita kutsutaan kaupungiksi joka ei koskaan nuku.. Barcelonan vastaavasta ilmiöstä on tehty seuraava kipale, joka tulikin yhtäkkiä mieleen: Doble V - La Ciudad nunca duerme) ja tilanne muuttunut seller´s  market:ksi. Tästä voidaanki päätellä, ja tämä tiedoksi teille kaikille piilo-/kaappikommareille, ei se kommunismikaan näytä poistavan markkinatalouden kirouksia! Joka tapauksessa pääsin loppujen lopuksi kämpille kun siirryimme toisaalle, pienemmän tien risteyskohtaan, josta puolen tunnin odottelun jälkeen haavimme jäi vapaa taksiyrittäjä. Ainoana erona rakkaan kotimaan (tämän hetken) taksijonoihin oli -20 C pakkasen ja purevan tuulen puuttuminen (pity). 

Lauantaina zuppailin hieman kaupungilla, istuin yhteensä melkein 2h metrossa(!) kun kävin tsekkaamassa ns. räätälikorttelia (metro L4 / Nanpu bridge). Paikka vilisi länkkäreita ja tietenkin räätäliyrittäjiä, joita oli vähintään  tuhat ja yksi. Täällä sitten pystyy teettämään edullisesti mittatilaus vaatteita, mainospuheiden mukaan ihan mitä vain kunhan tuo esim. kuvan mukanaan ja luonnollisesti mitä edullisempaan hintaan (riippuu myös tinkimistaidoista). En jaksanut sen enempää keskittyä asiaan muta kyllä sen verran innostuin, että ajattelin teettää itselleni uuden puvun siskoni Heidin keväthäihin. Pitänee tulla uudestaan henk.koht. stylistin kanssa (kunhan saapuu lauantaina maahan). Launtaina ohjelmaan kuului myös King´s Cup jalkapallofinaali Suomi-Ruotsi, muuta ei siitä sen enempää. 

Sunnuntai aamulla en aluksi meinannut ymmärtää mitä outoa on tapahtunut tai miten tämä Shanghai näyttää niin oudolta, mutta kun lähdin kävelemään kohti Ranskalaista korttelia (French Concession), asia yhtäkkiä valkeni: Taivas ja ilma oli aivan kirkas! Olin aivan mykistynyt kun tämä luonnollinen osa Shanghaita eli foggy oli poissa! 

Ranskalainen kortteli on ollut (suprise-suprise) vanhaa ranskalaissiirtolaisten aluetta, silloisen brittiyhteisön länsi ja etelä puolella. Alueen historia ulottuu 1800-luvun puoliväliin, jolloin sekä briteillä että patonkimaan edustajilla oli omat "Concessionit" eli vapaakauppa-alueet joiden toimintaan ei Kiinalaisilla ollut oikeutta puuttua. Idän rikkauksien perässä Shanghaihin muutti tuhansia ranskalaisia sekä myös Venäjän vallankumouksen jälkeen suuri joukko Veli-Venäläisiä jotka asettuivat tälle alueelle. Alla kartta vuodelta 1935 eli hieman ennen kuin concessionit hävisivät (2. maailman sodan jälkeen), punaisella merkitty ranskalaisten reviiri.

Alueella on vieläkin paljon vanhoja siirtomaa-ajan huviloita ja villoja. Nykyään näissä asunnoissa näytettiin edelleen asuvan tahi ne oli muutettu majapakoiksi tai ravitsemusliikkeiksi.

 Tämän mystisen Memory Loss Room:nin liikeideaa en (uskaltanu) lähteä sen tarkemmin selvittämään..

Lisäksi bongasin kaikille Itäblokin matkaajille tutun Stalinin torahampaan. Varmasti silloin 50-60 -luvulla kun Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto on kyseisen rakennuksen lahjoittanut Mao & Co:lle, se on ollut komea osoitus Kommunismin suuruudesta, ensiluokkaisesti arkkitehtuurista ja modernista teknologiasta.

Nyt se lähinnä näytti huvittavalta Neukku-reliikiltä markkinatalouden pyhättöjen eli pilvenpiirtäjien katveessa. Kaikkiaan päivä oli onnistunut ja ilta sujui pyykkiä pesten sekä Hercule Poirotin seikkailua katsoen (jännittävä kello mysteeri "The clocks"). Seuraavaksi pitäisi kai pakkailla kamat kasaan muuttoa silmällä pitäen..!

Toverit, tästä tulee hyvä viikko!

Home Sweet home

Tänään on ollut hyvä päivä! Tottakai sekin on jo juhlimisen arvoinen asia, että selvisin kunnialla ensimmäisistä paikallisista "pikkujouluista" eli Chinese New year -dinneristä (tästä lisää toiste), mutta todellinen syy Juti-tuuletuksille ja kesto-pepsodent-hymylle on se että tänään varmistui, että saamme haluamamme kämpän. Asunto sijaitsee Mandarine City nimisellä asuinalueella, Gubein kaupunginosassa länsi-Shanghaissa. Sijainti on ollut kaiken a ja o tässä asunnonetsintäprosessissa eli toivelistalle oli asuinpaikka, joka täyttää seuraavat kohdat:

1. Hyvä yhteys G15 motarille, jota pitkin pääsen työmaalle.  Checked, työmatkani lyhenee nykyiseen verrattuna n. 1½-2h/päivä.
2. Metroaseman lähellä jotta pääsee helposti liikkumaan cityssä. Checked, Shuicheng road:n metrikselle kävelee kymppi minsaa ja L10-linjaa pitkin huruttelee centrumiin 20 minsassa, lisäksi bussipysäkki heti portin vieressä. Metro verkkohan on vaatimattomasti maailman laajin ja matkusteleminen näin länsimaalaisen näkökulmasta suht edullista eli kertalippu kustantaa n.0,5 €. Tietenkin jos tuon suhteuttaa siihen tosiasiaan että samallahinnalla syö mahansa täyteen katukuppilassa tai että keskiansiot ovat n. 4000 €/vuodessa, ei se enään niin edullisesta keskiverto-Shanghailaisen kannalta olekkaan. 
3.  Hyvä asuinalue jossa palvelut lähellä. Checked, Gubei on melko suosittua aluetta expattien kesken eli tämä näkyy palveluissa (ravintoloita, kahviloita, kauppoja löytyy ja mm. iso Carrefour aka. paikallinen Prisma) mutta valitettavasti se heijastuu myös vuokratasossa eli vuokrahinnat ovat samaa luokkaa kuin  keskustassa. 

konsultoituani kolmea eri asuntovälittäjää ja keskuteltuani työtoverieni kanssa, tuntui Gubei täyttävän aikalailla kaikki nämä haluamamme kriteerit. 

Kuvassa vihreä-alue on Mandarine City-compoundia Näytä suurempi kartta

Mandarine Cityn -asuinalue tai compound niin kuin täällä tupataan sanoa, oli todella viihtyisen ja rauhallisen oloinen, jossa on myös mukavasti palveluita. Eli compoundista löytyy mm. kaksi ravintolaa (Italialainen ja Japanilainen), iso uima-allasalue (ei lämmitystä kylläkään), punttisali, pari tenniskenttää, paljon vihreää puistoaluetta ja tietenkin pisteenä iin päälle SAUNA!!! ...en kyllä ole käynyt siellä kertaakaan, mutta pitänee mennä joku ilta tsekkaamaan se (Hockey Night-iltojen jatkoajalla varusteena suomesta trogattua HK:n blueta ja keskiolutta!).

Kaikkiaan käytyäni katsastamassa 11 eri asuntoa Gubeissa, tämä oli ensimmäinen (ja ainoa) josta heti tuli hyvät vibat. Itse asunto on 102 neliön kahden makkarin kerrostaloasunto 3/7 kerroksessa. Kämpässä on lisäksi iso olkkari, pieni keittiö, "kodinhoito parveke" ja toinen normaali parveke puutarha näkymillä. Täällä käytännössä kaikki myytävät ja vuokrattavat kämpät ovat kalustettuja eli näyttäisi nopeasti arvattuna omistajan vierailleen kotoisassa Ikeassa. Toinen makkari on varattu kaikille Teille pitkämatkalaisille eli sydämellisesti tervetuloa Shanghaihin moikkaamaan meitä! Muuttamaan pääsen jo tällä viikolla (ainakin toivon mukaan) eli hotelli elämä saa päättyä. 

Tosin perinteisessä hotellissa en ole majoittunut vaan niin sanotussa service apartmentissa jota suomessa kutsuttaisiin huoneistohotelliksi. Delight Pacific Suites Shanghai:ssa asun 45 neliöinen studio apartmentissa ja siinä on "päähuoneen" lisöksi keittiö + partsi. Hienointa tässä huoneistossa on ollut 30. kerroksen näkymät, joista nyt valitettavasti joudumme luopumaan (vaikka high rise apartment oli alkujaan toivelistalla). Alla kuvat eri suuntiin päivällä ja illalla. 

Eli siis huoneistossa kävi hotellimaisesti siivooja joka päivä, alhaalla oli 24h respa ja joka aamu huoneeseen kiikutettiin aamiaiskori. Tämä aamiaiskori eli todellinen jokeri-kortti, lähinnä se oli ruokakori sillä varsinaisia aamiaiselementtejä ei kovinkaan montaa ollut.

1. Duplings, 2. fried noodles, 3. kana-salaatti, 4. Appelsiini mehu, 5.Cafe Latte, 6. juustohamppari(!), 7. uudestaan fried noodles, sen verran iso että on paikallaan mainita kahdesti, 8. mango-vanukas, 9. tuoretta appelsiinia/hedelmäsalaatti riippuen päivästä

Että kyllähän näillä eväillä pitäisi jaksaa. Itsehän pihinä miehenä söin näitä sitten läpi päivän eli säästyi nekin Juanit parempaan käyttöön (=Eriikalle shoppailurahaksi). Kyllä tulen kaipaamaan näitä raikkaita ja terveellisiä aamiaseineksiä, erityisesti juustohampparia joka oli juuri sellainen kahden sentin Pirkka-einesmössöpökäle, jota ei kai kukaan rehellisesti voi  hyvän makuiseksi sanoa.

Näihin makoisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa tällä kertaa.

Pandan Jäljillä - preface

Tässä se sitten on, allekirjoittaneen ja paremman puoliskoni ikioma ja iki-ensimmäinen blogi. Pyydän nyt jo anteeksi kaikkia tulevia yhdys sana virheitä, kirjoituserheitä ja muutenkin ajatuksen juoksua jonka voi ymmärtää vain tekstin luoja (jos hänkään). 

Ideana olisi että tänne päivittäisimme kuulumisiamme säännöllisen epäsäännöllisesti jotta asiasta kiinnostuneet pysyisivät perässä missä ne kaksi oikein vipeltää ja mitä sinne kaukoitään kuuluu.