Queuing in Yellow Mountains

Viikko sitten Shanghain tiimimme täydentyi määrällisesti tuplaantuen täyteen vahvuuteensa. Kuten tapana meillä on ollut, rankan lentomatkan jälkeen ei jääty laakereille makaamaan (vrt. allerkirjoittaneen 16h lepo Suomessa ennen Skotlanttin lentoa) vaan heti aamutuimaan suoritimme ripeän tehokkaasti matkalaukkujen tyhjentämisen, Starbucksin aamukahvien nauttimisen, ilmoittautumisen lähipoliisiin, viikonloppureissun tavaroiden pakkaamisen ja kuuden tunnin moottorimarssin Keltaisille Vuorille Anhuin maakuntaan.

Kyseessä siis oli projektin järjestämä kevät-viikonloppu-reissu yhdelle Kiinan kauneimmista ja tunnetuimmista vuoristoalueista (ja myös Itä-Kiinan korkeimmat nyppylät sijaitsevat siellä) eli Yellow Mountaisille. Perjantaina siis saavuimme hotellille ja ruokailimme nauttien paikallisia herkkuja, erityisesti erinäisiä tofu-ruokalajeja. Mahat tulivat täyteen ja väsyneille matkamiehille ja -naisille tuli uni silmään siirryttäessä takaisin huoneisiimme. 

Seuraavana aamuna heräsimme jo kukon laulun aikaan jotta olisimme hyvissä ajoin vuorilla, jonne ajoi majapaikastamme kolme varttia. Valitettavasti, varovaisen arvion mukaisesti, noin Suomen koko populaation verran pieniä ja äänekkäitä kiinalaisia oli heräänyt hieman ennen meitä ja pääsimmekin nauttimaan jonottamisen jalosta taidosta. Matkamme ensimmäinen vaihe, kondoli-hissin ala-asemalle kesti 2½ tuntia, mutta kondoliin hypätessämme jonottaminen unohtui sillä hetkellä upeiden maisemien hurmatessa koko porukan. 

Tällä kertaa jätän höpötykset vähemmälle ja annan kuvien puhua puolestaan:

Jopa Kiinassa rahalla pääsee kiipeämään vuorelle ilman ahertamista eli kantajien(!) avulla!

 Jade Peak eli Itä-Kiinan korkein huippu jo häämöttää (1860m)

Huipun valloittajat

 

Oli kyllä huikee paikka ja täysin erilainen Kiina kuin Shanghain alue, positiivisesti yllätti kyllä Keltaiset Vuoret ja jopa ilma oli raikasta kuin Koti-Suomessa.