Evakkoelämä ei onneksi kestänyt kuin suunnitellun viikon verran, tai itseasiassa alle tämän aikajanan kun pääsin muuttamaan takaisin jo keskiviikko iltana. Sain itse valita uuden lattiamateriaalin ja valitsi tällaisen valkolakkaus-jäljitelmä laminaatin. Se tuo mukavasti valoisuutta huoneistoon ja on myös erään tietyn henkilön makuun. Nyt lattia kiiltää uutuuttaan ja lopputulos on ainakin mielestäni hyvä. Erityisesti rakennusinsinöörin silmä lepää erittäin siisteissä jalkalistan liittymissä, ei ole mitään ryssänjiirejä tai edes siistiä Maon viritelmää. Selkeästi täällä, kuten monessa muussakin Suomesta itäänpäin kallistuvassa maassa, on vielä kädentaito arvossaan ja ammttimiehet taidoiltaan nimensä veroisia. Eikä ainoa ero ammattimiehen ja kadulta satunnaisesti repäistyn "rakennusalan ammattilaisen" välillä ole tilipussin suuruus.
Raksamiesten siivousjälki oli kuitenkin kuin koti-Suomessa eli niin sanottu lasta-pyyhintä-tasoa, maksimissaan oli näytetty harjaa ja toivottu purun ja hienon pölyn pelästyvän tätä näkyä ja juoksevan karkuun. Eli tämä oli ainoa kohta, josta huomautin ja eipä kulunut aikaakaan kun (loppu)siivous pariskunta tuli paikalle ja tunnin ahkeroinnin seurauksena paikat alkoivat kiiltää. Jälki oli sen verran vaikuttavaa että ajattelin kysäistä jos heitä kiinnostaisi ja mihin hintaan he tulisivat viikottain siivoamaan meille, aika porvallista länkkäri meininkiä mutta pitäähän tätä kehittyvää (maailman toiseksi suurinta talousmahtia) jollakin muullakin tavoin auttaa, kuin veroja maksamalla!
Joka tapauksessa siivousurakan jälkeen ja seuraavana päivänä sain keittiön tyhjennettyä ja paikka alkoi muistuttaa jälleen sitä paikkaa, jota olen alkanut varovasti kodiksi kutsua.
Tässä voisi käyttää kulunuttu slogania eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tässä voisi käyttää kulunuttu slogania eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti